Rosmersholma Nelinäytöksinen näytelmä   By: Henrik Ibsen (1828-1906)

NELINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ.

Kirjoittanut Henrik Ibsen.

Suomentanut Hilda Asp.

Ensimmäisen kerran julkaissut Hj. Hagelberg 1887.

HENKILÖT:

Johannes Rosmer, Rosmersholman omistaja, entinen kirkkoherra. Rebekka West, asuva Rosmerin luona. Rehtori Kroll, Rosmerin lanko, Ulrik Brendel. Peder Mortensgård. Matami Helseth, Rosmersholman taloudenhoitaja.

(Tapahtuma Rosmersholman vanhassa herraskartanossa, lähellä erästä vuonokaupunkia länsi Norjassa.)

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Arkihuone Rosmersholmassa; avara vanhan aikuinen ja hauska. Alhaalla oikealla puolen tuoreilla koivun oksilla ja metsäkukilla koristettu muuri. Ylempänä ovi. Perällä kaksois ovet eteiseen. Vasemmalla seinällä akkuna, sen edessä kasvia ja kukkia. Muurin luona pöytä, sen ympärillä nojatuolia ja sohva. Seinällä riippuu pappien, upseerien ja juhlapukuisten virkamiesten kuvia, toiset vanhoja toiset uudempia. Akkuna on auki. Samoin eteisen ovi ja ulko ovi. Ovesta näkyy suuria, vanhoja puita kartanoon vievissä puistokäytävissä. Kesä ilta. Aurinko on laskenut.)

(Rebekka West istuu akkunan vieressä nojatuolissa ja virkkaa suurta valkeata, melkein valmista villahuivia. Tuontuostakin hän katsahtaa ulos kasvien välistä. Vähän ajan perästä tulee matami Helseth oikealta.)

Matami Helseth. Parasta kait on, että vähitellen alan panna illallista pöytään, neiti?

Rebekka West. Niin, tehkää se. Luultavasti pastori pian palaakin.

Matami Helseth. Eikö siinä käy kova viima, neiti, missä istutte?

Rebekka. Käy vähän. Ehkä panette ovet kiinni.

(Matami Helseth sulkee eteisen oven, menee sitten akkunan luo.)

Matami Helseth (aikoo panna akkunan kiinni, katsoo ulos). Eikös tuo ole pastori, joka tuolla kävelee?

Rebekka (pikaisesti). Missä? (nousee.) On, hän se on. (Akkunan takana.) Menkää syrjään. Hän ei saa huomata meitä.

Matami Helseth (keskellä lattiaa). Ei, mutta neiti hän lähtee taas myllytietä.

Rebekka. Myllytietä hän toissa päivänäkin kulki. (Kurkistaa akkunaverhon ja pielen välistä.) Nyt saamme nähdä

Matami Helseth. Uskaltaako hän mennä sulun yli?

Rebekka. Niin, sitä tahtoisin nähdä. (vähän ajan kuluttua.) Ei. Hän palaa takaisin. Menee tänäänkin ylempää, (menee akkunan luota.) Pitkän kierroksen.

Matami Helseth. Herranen aika, niin. Mahtaa pastorista tuntua vaikealta kulkea tuon sulun yli. Siellä missä sellaista on tapahtunut

Rebekka (panee työnsä kokoon). Täällä ei hevin unohdeta kuolleita, täällä Rosmersholmassa.

Matami Helseth. Minä nyt puolestani luulen niin, neiti, että kuolleet eivät unohda Rosmersholmassa.

Rebekka (katsoo häneen). Kuolleet?

Matami Helseth. Niin, melkein voi sanoa, ett'eivät ne voi täydellisesti erota jälkeenjääneistä.

Rebekka. Kuinka niin luulette?

Matami Helseth. No, eihän se valkea hevonen muuten täällä kävisi, tiedän mä.

Rebekka. Niin, mitenkä sen valkean, hevosen, laita oikein on, matami?

Matami Helseth. Oh, siitä ei kannata puhua. Ettehän te semmoisia uskokkaan.

Rebekka. Uskotteko te sitten semmoisia?

Matami Helseth (menee ja sulkee akkunan). Tässä minä nyt rupean teidän narriksenne. (katsoo ulos.) Ei mutta johan se pastori taas on tuolla myllytiellä !

Rebekka (katsoo ulos). Tuo mieskö tuolla? (menee akkunan luo.) Sehän on rehtori.

Matami Helseth. Niin oikein, rehtori se onkin.

Rebekka. No, sepä hauskaa! Saattepa nähdä, hän on tulossa meille.

Matami Helseth. Hän menee ihka suoraan sulun yli, hän. Ja kuitenkin oli vainaja hänen sisarensa. No, minä lähden sitte laittamaan illallista, neiti. (Menee oikealle.)

(Rebekka seisoo hetkisen akkunan luona; tervehtii sitte hymyilee ja nyökkää.)

(Alkaa hämärtää.)