Runoelmia 2   By: F. F. Brummer (1847-1893)

Sepitellyt [F. F. Brummer].

II.

Sa raukka Runottareni Oi, laula, laula! Aina, Kun äänes kuulen, aikani On hauska; huol' ei paina. Kun henken' pyrkii uupumaan, Käy tomusta se nostamaan!

Ensimmäisen kerran julkaistu 1882.

Sisältö:

Sivu. Helmille....................................... 1. Keski suomalaisten asevelvollisten laulu....... 3. Asuinkumppalini................................ 5. Helmin kysymys................................. 7. Lemmi, laula!.................................. 8. Uneni.......................................... 10. Saituri........................................ 12. Hyljätyn valitus............................... 14. Suosi, hoida!.................................. 16. Ainan laulu ommellessansa...................... 17. Syysyöllä...................................... 19. Orja tytön laulu............................... 20. Öinen huokaus.................................. 22. Kirje entiselle ystävälleni.................... 23. Etsi valoa!.................................... 25. Provessori metsästämässä....................... 27. Maljan ääressä................................. 29. Ikävöitsevä.................................... 31. Vapaudelle..................................... 32. Miksi en?...................................... 34. Lintunen....................................... 35. Keväällä vuonna 1882........................... 37. Epigrammeja.................................... 38. Olli enon lapsuuden muistelmia................. 43.

Helmille.

Oi, Helmini, suo kerran viimeisen Mun kanteleeni äänen kajahdella! Suo kerran sydämmeni suruisen Viel' ensi lemmestänsä lauleskella! Jo koht' on kannel vaiti kourassain: Mun kalman kylmyys asuu rinnassain.

Muistatkohan viel' aikaa mennyttä? Muistatko, Helmi, onneamme silloin Ja lemmen liekin ensi ennettä Ja riemulaulujamme aamuin, illoin? Oi, muistatko sa niitä? Kuollessain Ne vieläkin on mulla muistossain.

Muistanpa aina silmäis loistehen, Kun puoleheni katsoit hymyellen. Kun kasvojesi näin hohtehen, Ma hurmoksissa seisoin ihaellen Ja huulilleis kun painoin suudelman... Ken tunteilleni keksis lauselman!

Maat, taivahat ma silloin unohdin; Ja impyeni äänen koska kuulin, Ma autuaitten lailla vavahdin, Sit' enkelinpä kuiskeheksi luulin. Oi, juhlahetket niityn nurmella! Oi, riemupäivät Roinen rannalla!

Kun nietos suli puron partaista, Ma kevään kukat helmahasi kannoin. Mit' ilman alla tiesin herttaista Sen sulle oi, niin mielelläni annoin Ja onnellisna parhaan itseni Ma uhrasin vaan sulle, armaani.

Mut, Helmi, toisellepa vainen nyt Sa sydämmesi aartehia annat. On autuutemme aika päättynyt: Sa toisen miehen kihloja nyt kannat. Häll' olkoon sulle syli lämpönen Ja sydän hellä, lempi tulinen!

Hyvästi, Helmi! Onni olkohon Sun johtajasi aina elon teillä. Mun kohtaloni miksi tulkohon, On lohdutus myös paljon kärsineillä: Jo koht' on kannel vaiti kourassain. Mun kalman kylmyys asuu rinnassain.

Keski suomalaisten asevelvollisten laulu.

Pois kirves, kuokka, kädestä, Nyt miekka kourahan! Ken oman maansa edestä Ei kuolis, armahan? Hurraa, hurraa, kas, riemulla Ja isiemme innolla Me vihollista voittamaan Taas käymme oppimaan.

Sa miesi Suomen sydänmaan Ain ollos urhokas Ja sortajia kaatamaan Kuin karhu voimakas! Tää oppi oiva isien Myös olkoon ohja poikien: "Eespäin! Vei tiemme kuolemaan. Tai voiton kunniaan."

Käskyille kuuliaisia! Sen vaatii virkamme; Vaan kelpo suomalaisia Myös olla vannomme. Jos meissä Luojaan luottamus Ja urhotöihin uskallus On juurtunut, niin tulkoot vaan, Ken tohtii, ilkkumaan.