Runoelmia By: Antti Mäkinen (1857-1936)
"Runoelmia" by Antti Mäkinen is a collection of beautifully crafted poems that delve into the depths of human emotion and experience. Mäkinen's writing style is both lyrical and profound, drawing readers in with its raw honesty and vivid imagery. Each poem in the collection is a glimpse into the poet's soul, offering a unique perspective on love, loss, and the complexities of life. Mäkinen's poems are thought-provoking and reflective, inviting readers to contemplate the intricacies of the human condition. Throughout the collection, the poet explores themes of longing, desire, and the passage of time, creating a tapestry of emotions that resonates long after the final page is turned. Overall, "Runoelmia" is a captivating read for anyone who appreciates the beauty of language and the power of poetry to touch the heart. Antti Mäkinen's collection is a testament to the enduring power of words to illuminate the human experience, making it a must-read for poetry lovers everywhere. First Page: RUNOELMIA Kirjoitti A. Mäkinen. Ensimmäisen kerran julkaistu 1912. I. ISÄNMAALLISIA Y. M. RUNOELMIA. Johan Ludvig Runeberg'in muisto. (Hänen syntymänsä satavuotisjuhlana 1904.) I. Pohjolan hyisen hallan sydänmailla Asuvi kansa köyhä, uuttera. On luonnon herkkuhedelmiä vailla Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; Mutt' itse talven jäisen lumen alla Piilevi oraspelto vehreä, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kevättä. Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen sydämissä karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat. Verkkonsa vesihin ja auran maahan Upottaa uros uljas, sitkeä; Lohenkin, koskenniskaan kuohuvahan Nousevan, nostaa käsi väkevä. Ja maasta mantuisesta nousi touko Rehevä; kyntö, kylvö laihon loi: Ja kau'as takamaille metsän kouko Pakeni, kun paimentorvi soi. Ain' edemmäksi salon sydämehen Siirtyvi viljelyksen vihannuus; Miss' äsken kulki karhu konnullehen, Siin' on nyt hakattuna mökki uus'. Näin vuosisadat vierähti ja uudet Ain' astui suvut isäin jälkiä, Mutt' eivät rauhan töissä yksin suuret, Vaan myöskin sodan verileikissä. Se kansa, joka hijoi kirvehensä Ja kaatoi hongat, metsän kuninkaat, Ja keinollansa karhut poikinensa Surmasi, vihaiset ja raivokkaat, Se iski myöskin säilän säkenöivän Syvälle vihollisen sydämeen, Ja laulun mahti rohkas' epäröivän, Puhalsi liekin tulikipeneen! Ja vihollinen verihinsä kaatui, Tai sankarina maansa edestä Sen puolustaja uljas luut ne maatui, Uus' oras nousi urhon verestä... Continue reading book >>

Runoelmia By: Antti Mäkinen (1857-1936)

"Runoelmia" by Antti Mäkinen is a collection of beautifully crafted poems that delve into the depths of human emotion and experience. Mäkinen's writing style is both lyrical and profound, drawing readers in with its raw honesty and vivid imagery. Each poem in the collection is a glimpse into the poet's soul, offering a unique perspective on love, loss, and the complexities of life.

Mäkinen's poems are thought-provoking and reflective, inviting readers to contemplate the intricacies of the human condition. Throughout the collection, the poet explores themes of longing, desire, and the passage of time, creating a tapestry of emotions that resonates long after the final page is turned.

Overall, "Runoelmia" is a captivating read for anyone who appreciates the beauty of language and the power of poetry to touch the heart. Antti Mäkinen's collection is a testament to the enduring power of words to illuminate the human experience, making it a must-read for poetry lovers everywhere.

First Page:

RUNOELMIA

Kirjoitti A. Mäkinen.

Ensimmäisen kerran julkaistu 1912.

ISÄNMAALLISIA Y. M. RUNOELMIA.

Johan Ludvig Runeberg'in muisto.

(Hänen syntymänsä satavuotisjuhlana 1904.)

Pohjolan hyisen hallan sydänmailla Asuvi kansa köyhä, uuttera. On luonnon herkkuhedelmiä vailla Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; Mutt' itse talven jäisen lumen alla Piilevi oraspelto vehreä, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kevättä.

Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen sydämissä karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat. Verkkonsa vesihin ja auran maahan Upottaa uros uljas, sitkeä; Lohenkin, koskenniskaan kuohuvahan Nousevan, nostaa käsi väkevä.

Ja maasta mantuisesta nousi touko Rehevä; kyntö, kylvö laihon loi: Ja kau'as takamaille metsän kouko Pakeni, kun paimentorvi soi. Ain' edemmäksi salon sydämehen Siirtyvi viljelyksen vihannuus; Miss' äsken kulki karhu konnullehen, Siin' on nyt hakattuna mökki uus'.

Näin vuosisadat vierähti ja uudet Ain' astui suvut isäin jälkiä, Mutt' eivät rauhan töissä yksin suuret, Vaan myöskin sodan verileikissä. Se kansa, joka hijoi kirvehensä Ja kaatoi hongat, metsän kuninkaat, Ja keinollansa karhut poikinensa Surmasi, vihaiset ja raivokkaat,

Se iski myöskin säilän säkenöivän Syvälle vihollisen sydämeen, Ja laulun mahti rohkas' epäröivän, Puhalsi liekin tulikipeneen! Ja vihollinen verihinsä kaatui, Tai sankarina maansa edestä Sen puolustaja uljas luut ne maatui, Uus' oras nousi urhon verestä... Continue reading book >>

Genres for this book
Languages
Poetry

eBook links
Wikipedia – Antti Mäkinen
Wikipedia – Runoelmia

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac