Runoelmia   By: Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832)

Kirj.

Johann Wolfgang von Goethe

Suomentanut Knut Ferdinand Ridderström

Suomentajan kustannuksella, Turku, 1884.

SISÄLTÖ:

I. Lauluja, balladeja y.m.

Kankaan ruusu Sokkosilla Löydetty Yhtäläiset yhteen Runottarein poika Itsepetos Läsnäolo Joen rannalla Meren tyyni Onnellinen matka Kukkien tervehdys Suvella Kevätlaulu Rauhaton rakkaus Vuorilinna Matkustajan iltalaulu Toinen Oma Sisilialainen laulu Sweitsiläinen laulu Pyyntö Ylpeälleen Pikari Yöajatuksia Laulusirkalle Nektaripisarat Mignon Laulaja Orvonkukka Metsolainen Pohjolan kuningas Kulkeva kello Henkien laulu yli vetten Promeetteo Ihmisyyden ääret Jumalallinen

II. Antiikin tapaisia.

Peltomiehelle Anaakreonin hauta Veljekset Ajanmitta Varoitus Sulot tuskat Yksinäisyys Kauas Valittu vuori Maalainen onni Filomela Pyhitty paikka Puisto Opettajat Houkutus Epätasainen avioliitto Pyhä perhe Puolustus Seppeleet Kiinalainen Roomassa Runottaren peili Foibo ja Hermes Uusi Aamor Alppi Sweitsissä

III. Paraabelin muotoisia.

Selitys antiikiseen gemmiin Kissan piirakka Istunto Legenda Kirjaileja Arvostelia Taitolainen ja tutkia Neoloogeja Näristäjä Nalkuttaja Mainioisuus Narrin jälkilause

IV. Komman kaltaisia.

Kieli Huokaus Edistyminen Naamakuva Sotamiehen turva Tehtävä Nerollista tointa Ihmisvihaaja Seura elämä Probatum est Alkuperäistä Ominaisille Tokisille Parahimmille Pidättävää Nöyryys Mitenkä sitten Elämänlaatu Turha vaiva Paras Mun mieheni Memento Yks kaikki Elämän ohje Tuori muna paras Itsetunto Arvoitus Vuodet Vanhuus Hautakirjoitus Esimerkki Päinvastoin Ruhtinaan ohje Petos vai valhe Égalité Verta verrasta Aika ja aviisit Ei hätäillä

I. LAULUJA, BALLADEJA Y.M.

Onni, minkä elo toi, Hyvä, paha, tässä soi.

Kankaan ruusu.

Näki poika ruususen, Ruusun kankahalla. Ol' niin nuori, kaunoinen, Poika luoksens iloiten Riensi joutumalla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla.

Poika virkkoi: Taitan sun, Ruusu kankahalla! Ruusu virkkoi: Pistän sun, Iäksi ett' muistat mun, Enp' oo valtas alla. Ruusu, ruusu punainen, Ruusu kankahalla!

Taittoi häijy poika tuo Ruusun kankahalla; Ruusu pisti eikä suo Eipä auta kaivut nuo, Jop' on valtans' alla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla.

Sokkosilla.

Sa rakas Lotta kulta, Miks kääntyy poies multa Ain' avosilmäs sun? Vaan silmät sitehessa, Sa heti, haetessa, Jo löysit miksi? juuri mun.

Sa tartuit kauloihini Ja pidit minust' kiini, Sun sylees kaaduin ma. Vaan, side silmist' poissa, Jo paljast' pilaa noissa! Sa naurain jätit sokkoa.

Hän riensi tänne, sinne, Eik' tiennyt vihdoin minne, Hänt' kaikki pilkkasi. Jos et suo lempeäs mulle, En selville ma tulle, Vaan sokkona jään iäksi.

Löydetty.

Ma kerran salossa Kävelin, Noin suotta vainen Siell' kuljeksin.

Näin varjosessa Ma kukkasen, Kuin silmä kirkas, Kuin tähtinen.

Ma olin taittaa, Vaan kukka: No, Mun nääntymähän Sa poimitko?

Siis juurinensa Ma nostin sen Sek' omaan' huostaan Vein aartehen.

Hänt' turvapaikkaan Ma lasin. Siell' Hän viihtyy, kukkii Ain' yhä viel'.

Yhtäläiset yhteen.

Nous kevätkukka Tuolt' alta maan, Nous varhain kaikessa Sulossaan. Tul' mehiläinen, Joi imien: Nuot kahdet kuuluu Kai yhtehen.

Runottarein poika.