Sanny Kortmanin koulu Huvinäytelmä 3:ssa näytöksessä   By: Robert Kiljander (1848-1924)

HUVINÄYTELMÄ 3:SSA NÄYTÖKSESSÄ

Kirjoittanut

R. Kiljander

Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1902.

Tätä kappaletta ei saa missään julkisesti näytellä ilman tekijän tahi hänen oikeuden omistajan suostumusta. Tekijän nykyinen osoite on Jyväskylä.

HENKILÖT:

Sanny Kortman , yksityistyttökoulun johtajatar pienessä kaupungissa. Liisi , hänen veljensä tytär. Neiti Forslund } Neiti Kauppila } Pastori Pölkkynen } Opettajia. Maisteri Lassinen } Maisteri Vuorela } Professori Stobenius , kouluhallituksen jäsen. Kauppaneuvoksen rouva . Asessorin rouva . Pankinjohtajan rouva . Kapteenin rouva . Pormestari . Juonas , vahtimestari. Tapper , makkarantekijä. Alma , hänen tyttärensä, oppilas koulussa. Kolme muuta koulutyttöä . Räätäli . Torikaupustelija . Kaksi musiikin johtajaa . Postiljooni . Herroja ja rouvia .

Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on viikko kulunut.

Ensimmäinen näytös.

Näyttämö kuvaa opettajahuonetta. Huonekalut vanhat ja kuluneet. Ovi oikealla ja perällä. Vasemmalla ikkuna. Ikkunan edessä pöytä, jolla on päiväkirja ja pari muuta kirjaa, paperia, kirjoitusneuvot ja vesikarafiini lasineen. Vasempaan, nurkassa kakluuni. Peräseinällä joku kartta ja pari kuvaa kasvimaailmasta. Oikea ja vasen luetaan näyttämöltä.

Ensimmäinen kohtaus.

Juonas . Postiljooni .

Juonas

(virittää tulta uuniin.)

Saakelin tikut kun eivät tahdo syttyä! On taas ostanut niitä halpoja halkoja, tuo saita. Puh, puh! Aivanhan tässä keuhkonsa puhki puhaltelee. Puh, puh, puh!

Postiljooni

(vanha mies, laukkuineen perältä.)

Huomenta, Juonas!

Juonas .

Kuka se on? (nousematta.) Vai niin, Mattsson! Onko kirjeitä meille? (Puhaltaa).

Postiljooni .

Onhan niitä tipoille muutamia. Mutta kuuleppas Juonas miksi teidän postia nyt on määrä kantaa, ennenhän sinä aina kävit sitä konttorista hakemassa? Ryökkynä kävi itse siitä ilmoittamassa postimestarille.

Juonas .

Miksikä sitä nyt kannetaan. Joo, kyllä minä sen tiedän. (Puhaltaa.) Mutta se on salaisuus.

Postiljooni .

Salaisuus ?

Juonas .

Niin, se tulee ryökkynän hyväntahtoisuudesta. (nousee) Katsoppas, hän huolehtii teidän kirjeenkantajien terveydestä ja tahtoo sillä tapaa antaa teille tilaisuutta vähän jalotella raittiissa ilmassa ja

Postiljooni .

Mene hiiteen! (Kaivaa esille kirjeet laukustaan.) Tuoss' on kirjeet.

Juonas

(niitä ottamatta.)

Juu, juu, kyllä se Mattsson jo on näitä meidän katujamme laukku kainalossa muutamia vuosia mittaillut. On niitä saappaita sillä ajalla kerran tahi parikin täytynyt puolipohjata, vai mitä?

Postiljooni .

No, eläs sanokkaan. Viisitoista vuotta olen nyt jo näin juossut hölkähtänyt, niin että tuntuu se, tuntuu se. Mutta onhan Juonaskin mies, joka paikkansa on pitänyt.

Juonas .

Tulee neljätoista vuotta nyt ensi köyrinä. Mutta kaunis ja pulska on tämä Tipo Juonas sittenkin, eikö totta? (Lyö rintaansa.)

Postiljooni .

Hehe, Juonas taitaakin olla ainoa, joka tuon ryökkynän kanssa on tullut toimeen. Opettajathan sen kanssa aina kuuluu olevan alinomaisessa riidassa ja lapsetkaan eivät hänestä tykkää. Olihan tässä toissa päivänä ollut niin kova riita ja mellakka että se oli kuulunut luokille asti, niinkuin se meidän tyttö kertoi.

Juonas .

Vai oli ollut? Juonas ei tiedä siitä mitään, ei niin mitään.

Postiljooni .

Oli ollut kysymys eräästä kirjeestä. Joku ylimmän luokan tyttö oli kutsuttu opettajahuoneeseen tutkittavaksi ja täällä oli sekä itketty että riidelty, sanoi meidän tyttö.

Juonas .

Vai niin, vai niin. Soo o.

Postiljooni .