Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät   By: Eino Leino (1878-1926)

"Satu ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät" by Eino Leino is a collection of poetry that captures the beauty of nature, love, and the changing seasons. Leino's lyrical and emotive language transports the reader to a world of wonder and enchantment.

The poems in this collection are imbued with a sense of nostalgia and longing, drawing on themes of love, loss, and the passage of time. Leino's evocative imagery and melodic verse create a sense of intimacy and connection with the natural world, making the reader feel as though they are a part of the landscapes and emotions he describes.

What sets Leino's poetry apart is its depth and complexity, inviting readers to reflect on their own experiences and emotions. The themes of love and nature are universal, and Leino's masterful handling of language and form allows these themes to resonate with readers of all backgrounds.

Overall, "Satu ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät" is a beautiful and poignant collection of poetry that will leave readers feeling moved and inspired. Leino's timeless and transcendent verse explores the enduring themes of love, nature, and the human experience with grace and elegance.

First Page:

Hymni I. Höyhensaaret II. Laulu metsästä III. Hymyilevä Apollo Me kuljemme kaikki kuin sumussa Rauha Kulkijapoika Hei hah hah haa Sua odotin lasna ma laineilla Kultainen kirja Olen kyllin jo etsinyt totuutta Niin kauvas kuin silmä kantaa Aamulaulu Kaks joutsenta Antonius ja Kleopatra Suo että sun helmahas peitän Kuka on hän? Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta Meri kuutamolla Minä uskoni, toivoni hukkasin Piru tuli mun luokseni Metsäntähti Seita Omenankukat Niin jos oisit lauluni Oli mieleni paimenpojaksi Onnen orja Sun naurusi Sinä olet kuin kuplanen Indiaani Irma impi Mun onneton ollahan pitäis nyt? Lohdutus Ihme Ystäville Sua katson vaan Salaisuus Kun omena on kypsä Onnen kulta Oli mullakin pikku ylpeytein Ja jos mua lemmit armahain Näin unta kesästä kerran Merimies kajutassaan Jaa, jaa! Kahden herran palvelija Minä rakastin metsää ja maailmaa Se oliko kieli, jok' katkesi? Kuten tahdot vaan Kun muistelen Herodiaan tytär Jes siunatkoon! Jäähyväisten jälkeen Porraspuulla Olen tahtonut... Continue reading book >>