Books Should Be Free
Loyal Books
Free Public Domain Audiobooks & eBook Downloads
Search by: Title, Author or Keyword

"Soitto on suruista tehty" Historiallisia runoelmia: I. Pilatus. II. Piispa Tuomas.   By: (1857-1936)

Book cover

First Page:

"Soitto on suruista tehty".

Historiallisia runoelmia:

I. Pilatus.

II. Piispa Tuomas.

Kirjoittanut Aliqvis.

Ensimmäisen kerran julkaistu 1902.

"Soitto on suruista tehty".

Soitto on suruista tehty, Laulu tuskista ta'ottu Siksi soitto on tulinen, Teräpäiset sen vasamat, Nuolet kaikki käytyänsä Tuntehitten polttavassa Ahjoss' aina hehkuvassa, Sitten sieltä siirrettynä Tuonen kylmihin vesihin, Jäissä kärki karaistuna.

PILATUS.

HISTORIALLINEN RUNOELMA.

(Jylhä vuorenrotko Galliassa talvis aikaan v. 38. Lähinnä näkyy kalju kalliokukkula; kauempana kohoavat lumipeitteiset vuoret; rotkon pohjalla juoksee kuohuva virta).

PILATUS (seisoen louhuisella kalliopaadella kaljun kukkulan alapuolella):

Oi, Jupiter, ja koston jumalat, Joill' asehina säihkysalamat Syöstessä sielut rikollisien Tartaron ikuisehen tulehen! Tääll' olin virvoitusta toivonut, Miss' elon tuli lähes sammunut: Vilu on luonnon povi luminen; Hallaa halaten kuoli kukkanen. Voi, turhaa! Kallio tää kaljupää Taas sieluhuni tulta virittää, Tuskien tulta ikipolttavaa, Jott' ei voi valtameri sammuttaa. Siinä se on taas sama Golgatha, Jot' olen kauhistunut vuosia! Voi, eikö päiväks'kään sen kirous Minulta poistu kova kadotus! Turhaan ma Kaanaan jätin meren taa: Sen kummut silmissäni haamottaa Miss' ikään liikun, minne käännähdän, Golgathaa kaikkialla säikähdän. Voi, miksi tuomitsinkaan vanhurskaan, Pyhimmän ihmisistä kuolemaan! Haa! Muistan katsehesi, Kuningas Totuuden maasta tullut, armias Kaikille, hellä, nöyrä, kärsivä, Kuitenkin jalo, uljas, ylevä Kuin jumalista joku tullunna Ihmiseks' oisi oi, ken katsoa Voi silmihisi taivas, puhtaus, Kuin Jupiterin pyhä leimaus Polttava tulikiivaudessaan, Niin oli katsehesi ainiaan Tutkiva sydänjuuriammekin, Vaikk' ihanasti säälin kyynelin Katselit läpi sielun syntien, Anteeksi annoit erehtyvillen. Kuitenkin, mikä kumma vavistus Niin värähytti sielun kirkkaus Niin loisti otsallaan, kuin aurinko Ijäti uusi silmän nautinto Loistavi kirkkahinna, noustessaan Ylitse Vesuvion, hehkullaan Purpurahohtehesen läikkyvään Verhoten maat ja meren siintävään Kylväen kultaa aalto aavikkoon, Yleten taivaan sinikuvukkoon, Jot' ihmis silm' ei kestä katsoa Sokeaks' saisi uhkarohkea, Ken sitä tohtis' edes yrittää Niin minun täytyi pääni käännältää: Silmäin taivahissa silmiensä Huikenivat, eivät ennellänsä Enää konsa voine parantua. Mutta kuka tuolla? Vanha tuttu.

KAIFAS (tulee, huomaamatta Pilatusta, tähystää kaljua kalliota ja lausuu):

Hyi, kuinka sydäntäni puistattaa! Onko täm' ilkeätä unelmaa? Vai joko alantehet Gehennan Aukenevat eteheni ihalan? Sydäntä jäätää, mieltä viluttaa Muistaissa ristiä ja kamalaa! Povessa tuntuu orjantappuraista, Pistoa skorpioonin polttavaista; Kuin munaskuita puris käärmehet Ja söisi maksaa madot tuliset! Oi, orjantappuroilla kruunattu Ja säälittä verihin ruoskittu Jeesus Natsareenus! Kuin lempeä Kärsivä muotosi sitä näkyä En voi oi, en voi kons' unhottaa En päivän pimennystä kauheaa, Maanjäristystä, koska valkeus Silmies sammui mikä kauhistus! Kuin veren ääni maasta nouseva Jumalan luokse vastaan minua! Haudattu ruumis kovaan kallioon Kätketty sotilaitten vartioon, Sinetillämme kiven lukiten. Turhaan! Sotilahat paeten Juoksivat kaupunkihin kertomaan Nähnehensä vartioina ollessaan Pitkäisen leimauksen muotoisen Enkelin tullehen ja Jeesuksen Noussehen elävänä ilmoillen!

Mik' on tää kukkula, mi tuijottaa Vastahani, muistuttava Golgathaa? Pakeninhan maasta luvatusta Ylitse meren Rooman kunnahille; Etsin sielulleni virvoitusta Roonen rannikoille kukkiville. Mutta viel' en lohdutusta löynnyt Luulin löytäväni edes täällä, Missä luonnon jylhän syvyydessä Rauhan henget asustavat mutta Täällä sama näky kangastaapi Silmihini; kirottu se päivä, Jona synnyin, jolloin äiti armas Ensi kerran näki esikoisen, Pojan, ylpeyden äidin lemmen! Kirottu se hetki, milloin loime Papiksi ja tulin tuomariksi, Jolla valta oli neuvostossa Syyttää Sinua, oi Natsareenus! Sinun tulisilmäs sieluhuni Iski taivahasta tulipalon, Jonk' ei liekit konsa sammu... Continue reading book >>




eBook Downloads
ePUB eBook
• iBooks for iPhone and iPad
• Nook
• Sony Reader
Kindle eBook
• Mobi file format for Kindle
Read eBook
• Load eBook in browser
Text File eBook
• Computers
• Windows
• Mac

Review this book



Popular Genres
More Genres
Languages
Paid Books