Suomalaisen kirjallisuuden historia   By: Eino Leino (1878-1926)

Kirj.

Eino Leino

Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki, 1910.

SISÄLLYS:

Lukijalle

Johdanto: Valmistava aika (1542 1835)

1. Kieli ja kirjallisuus 2. Suomalaisen kirjakielen synty 3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit 4. Hengellinen kirjallisuus 5. Maallinen kirjallisuus 6. Kansanrunous 7. Kansallinen tiede 8. Suomalaisuus

I. Romanttinen aika (1835 1870)

1. Realismi ja romantiikka 2. Kansallinen herätys 3. Elias Lönnrot 4. A. Oksanen 5. Kirjallisen Kuukauslehden miehet 6. Aleksis Kivi 7. Romantikoita ja jälkiromantikoita

II. Realistinen aika (1870 1897)

1. Realistinen kansankuvaus 2. Nuorsuomalaisuus 3. J. H. Erkko 4. Kaarlo Kramsu 5. Minna Canth 6. Juhani Aho ja Päivälehden piiri 7. Kansallinen tiede 8. Naturalistinen kansankuvaus

III. Uusromantinen aika (1897 )

1. Vanha ja uusi romantiikka 2. Valtiollinen tausta 3. Runous 4. Suorasanainen kirjallisuus 5. Loppukatsaus

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA

(1910)

LUKIJALLE.

Lukija älköön odottako mitään erikoista uutta tältä Suomalaisen kirjallisuuden historialta. Useimmat siinä mainituista kirjallisista ilmiöistä ovat jo Julius Krohnin Suomalaisen kirjallisuuden vaiheista ja B. F. Godenhjelmin Oppikirjasta suomalaisen kirjallisuuden historiassa löydettävissä, siinä esiintyvistä kirjallisista näkökohdista taas tekijän viime vuonna julkaisemista pikakuvista Suomalaisia kirjailijoita. Halu täsmällistyttää pienen käsikirjan puitteissa näitä näkökohtia ja toivo osoittaa niiden pitävän paikkansa kirjallisuutemme koko kehityskulkuun nähden on tämän teoksen synnyttänyt.

Hyvin tietäen, että ennen kuin mitään lopullisempaa suomalaisen kirjallisuuden historiaa voidaan kirjoittaa, pitäisi olla olemassa edes kutakuinkin lopullisia tutkimuksia kirjallisuutemme huomattavimmista yksityisilmiöistä, olen tässä, samoin kuin Suomalaisissa kirjailijoissa, kuitenkin uskaltanut poiketa edellisten kirjallisuushistorioitsijain asettamista rajamerkeistä ja kirjallisuutemme eri aikakaudet toisin hahmoitella. Hyvin tietäen myös, että niiden sisällisen totuuden sitova, tieteellinen todistelu vaatii aivan toisenlaisia kykyjä, sitäpaitsi paljoa enemmän aikaa ja varoja kuin mitä tämän kirjan tekijällä on ollut siihen käytettävänä, toivon kuitenkin teokseni voivan olla jonkunlaisena portaana suomalaisen kirjallisuuden oikealle ymmärtämiselle. Epäilemättä se on paikka paikoin sangen luettelontapainen. Siksi olisivatkin kuivien tosiseikkojen välit välttämättä suullisessa esityksessä täydennettävät, jos teostani ehkä jossakin oppikirjana käytettäisiin.

Maamme ruotsinkielistä kirjallisuutta ei tässä teoksessa ole käsitelty, koska tekijä edelleenkin katsoo sen enemmän Ruotsin kuin Suomen kirjallisuushistoriaan kuuluvaksi. Vastakkaisen kannan omaksuminen tässä suhteessa onkin mahdoton, ellei tahdo alkaa islantilaisesta kirjallisuudesta ja lopettaa viime päivien suomenkielisiin ilmiöihin, kuten myös olen nähnyt erään meikäläisen kirjallisuushistorioitsijan sepittämässä ruotsinkielisessä oppikirjassa tapahtuneen.

Helsingissä 20 p. elok. 1910.

Eino Leino.

JOHDANTO:

VALMISTAVA AIKA.

(1542 1835)

Kyliä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.

Mikael Agricola.

1. Kieli ja kirjallisuus.

Kirjallisuus on maan tulkki . Kirjallisuus on kansakunnan kuvastin . Kirjallisuutensa kautta kansa haastaa ilmoille, mitä se on tuntenut ja kuvitellut kauneinta, tahtonut, toivonut ja pyrkinyt pyhintä maailmassa. Ilman kirjallisuutta on kansa kuin sokea, kuin kuuromykkä. Vasta omankielisen kirjallisuutensa kautta kansa oppii itsensä tuntemaan ja tekemään itsensä myös muille kansoille ymmärrettäväksi.