Tehtaan tytöt   By: Maria Furuhjelm (1846-1916)

Kirjoittanut Maria

Ensimmäisen kerran julkaissut Kansanvalistusseura 1912.

Tehtaantytöt.

Kirjoittanut Maria.

Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:

"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön."

"Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa.

"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille päiville."

"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."

"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti.

"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.

Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."

Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.

"Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen."

Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli tytärtään,

"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka. Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää."

"Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti.

"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy seistä kaiket päivät", sanoi Liisa.

"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi Miina.

"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti.

"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivat häntä vastaan.

"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."

"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina, "he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät tansseihin tai kokouksiin."

"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti päättävästi. "Vai kymmenen tuntia..."

"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka."

Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta."

"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."

"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."

"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan", sanoi Antti ja katseli tyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa."

Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheät tallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukat nuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani ne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty kattoon.