Torpan poika Kuvaus kansan elämästä   By: Pietari Päivärinta (1827-1913)

Torpan poika Kuvaus kansan elämästä by Pietari Päivärinta is a beautifully written and immersive novel that offers a vivid portrayal of life in rural Finland during the 19th century. The author's detailed descriptions of the landscape, culture, and customs of the time period bring the story to life and make the reader feel as though they are experiencing it firsthand.

Päivärinta's protagonist, a young boy named Torpan, is a compelling and relatable character who faces many challenges and hardships throughout the novel. From his struggles with poverty and class discrimination to his deep connection to nature and his sense of duty toward his family, Torpan's journey is both heart-wrenching and inspiring.

The novel also delves into important themes such as social inequality, the harsh realities of rural life, and the resilience of the human spirit. Päivärinta's writing is both poetic and poignant, capturing the beauty and brutality of life in the Finnish countryside with equal measure.

Overall, Torpan poika Kuvaus kansan elämästä is a powerful and moving novel that shines a light on a lesser-known aspect of Finnish history. It is a must-read for anyone interested in historical fiction, as well as those who appreciate richly detailed storytelling and well-developed characters.

First Page:

"Tuhatjärvisen maan", Suomen, ihanimmassa paikkakunnassa, järveen pistävällä korkealla niemellä oli talonpojan talo. Se oli vaan tavallinen talo, jossa työtä tehden, vaivaa nähden ja säästäen elää kitkuteltiin tavallista talonpojan niukkaa elämää, eikä se siis semmoisenaan voinut vetää paikkakunnan huomiota puoleensa. Talon tilukset olivat maalaatunsa ja asemansa puolesta oivalliset ja näköala talosta oli mitä ihanin: tuolla maan puolella avara tasanko tiheine taloineen ja ihanine viljavainioineen; toisella puolen taloa järven lahdelmat, jotka tuuheain havu ja lehevien lehtipuiden raoista pilkistelivät esiin. Lahdelmien toisella puolen kohosivat järven äyräät jyrkkinä penkereinä, joista tuuhea metsä suorana ja uljaana yleni pilvenhattaroita kohden, jotka kilvalla liitelivät taivaan laella. Sopipa jonakuna tyynenä, kauniina kesä iltana luoda talosta silmänsä ympäristöön, jolloin länteen laskeuva auringon loimo kultasi puiden latvat järven äyräillä ja mäkien nyppylöillä, jolloin sorsaparvet poikueinensa uiskentelivat tyynissä ja peilikirkkaissa, poimuttelevissa ja sinne tänne hajauneissa järven lahdelmissa, jolloin kyntörastas lauleli vainioilla olevissa puissa satasävelisiä laulujaan, jolloin kalaparvet iloissaan pyrähtelivät ja loiskahtelivat järven sinikalvossa Wellamon utuliepehissä, venheessä istuvan onkimiehen ympärillä, joka heistä yhden ja toisen petoksella ketjautti venheensä pohjalle päristelemään, ja jolloin rehoittavat vilja kasvit hymyilivät kylän viljavainioilla... Continue reading book >>