Valikoima runoelmia   By: Karl August Tavaststjerna (1860-1898)

Karl August Tavaststjerna

Suomensi Walter Juva

Ensimmäisen kerran julkaissut Yrjö Weilin 1904.

I.

Aamutuulessa.

Päivyt saumoissa pilvien, Joissa on sadetta taakka, Kyllin lounaista purjeesen Jatkoks iltahan saakka.

Aamutuulahdus nuorena näin Ulapoille mun johti, Pilvi vihmoili raskain säin, Laskin aavoja kohti.

Tuuli kirkasti taivaan niin, Purtta kellisti vievään, Sain jo vauhtia riittämiin Purjehdustemppuhun sievään.

Tullos pois nyt, jos halaat sä, Pois, ken aavoille tohti! Taistoni kestä ja näin, kuin mä, Katsele mailmaa kohti.

Myrsky jos pilviä kokoon laas, Leikki huimalta näyttää; Vesiin päivä jo paistaa taas, Pursi parhaansa täyttää.

Pilvessä tie, tahi väikkyvä vuo, Matkalla myös moni tapaus, Eessä tummina aavat nuo: Mailma elämä vapaus.

Hääaamu.

Tuoll' lämmin auer leijuu Päin kukkalavaa, Ja helmiaarteitansa Jo kukat avaa.

Mut valkoseinän lämpö Jo paahteelt' tuntuu, Myös suihkulähde vilpas Kun vielä untuu.

Tuoll' aamun helle paistaa Jo hiekkatiellä, Mut mikään kevyt askel Ei helky siellä.

Miks vanhaan tapaan jalka Ei santaan paina Taas sievää jälkeänsä, Kuin ennen aina?

Miks kukkia ei hoida Käsi tavan mukaan? Ei, hiljaa, vait on kaikki, Ei saavu kukaan.

Vait vuotta ummut ruusuin Nyt tuhantenki; Puun latvaan univalvein Käy tuulenhenki.

Se nostaa raskaan verhon Damastikaistaa, Ja huoneeseen jo päivä Kuin ihmein paistaa.

Yli mattoin hiljaa valuu Nuo sädejuovat, Mut leyhkät kukastoista Jo viestit tuovat.

Alkoovin luona liitäin Ja pitäin pilaa, Ei kärpäsparvi huomaa Ees asiain tilaa.

Mut vankeuttaan paarma Tuoss' yrmii ääneen, Sen vaisto näkyy vallan Jo metsään jääneen.

Päin toista akkunasta Käy hurjan tavoin, Ei huomaa vanki, että On toinen avoin.

Mut muita rohkeammin Nyt sisään vainen Saa huimapäinen leyhkä Ja huumaavainen.

Kautt' uudinten ja verhoin Ja pitsienki Yli kahden otsan leijuin Käy tuulenhenki.

Se viestit kukkasjoukkoin, Jotk' yksin janoo, Tuo hoitajattarelleen Ja hoivaa anoo.

Mut tuoksuaan se turhaan Luo pielukselle; Hän toisen kukkatarhan Sai sydämelle.

Nuo nuoret, raikkaat huulet Vain hehkuu, hymyy, Ja sulosuukot vielä Niiss' salaa lymyy.

Oi, armaan syleilyssä Jää unhoon aika, Ja hääyön runoudessa On vanha taika.

Vait, täynnä hartautta Jo päättää retken Tuo luonnon nuori airut Ja aamuhetken.

Vain pois se kukkain luokse Taas ulos palaa Ja niille nähdyt ihmeet Nyt kertoo salaa.

Käy silloin kuni kuiske Jo kukastoista, Ja kaste hiljaa valuu Nyt umpuloista,

Ja odotus jo kätkee Ja kaikki herää, Ja päivä sädeverkot Taas lehtoon kerää,

Ja suihkulähde yhtyy Jo riemuun tähän, Ja kukkalavaa kerttu Käy kitkemähän.

Mut raskaan verhon kaistaa Vait kiskoin kiinni, Nyt seijain silmin hymyy Pien' amoriini.

Rakennustaiteellinen luonnos.

Katedraalista päivän puolla Kujapuistohon kätkeytyy Sen mahtava porttaali tuolla, Jota katsella sun on syy.

Mut kastanjipuistikon tiellä Ei pyhän ilmettä näy; Kera lasten ja eukkojen siellä Nuor arkkitehtikin käy.

Elon hyöky se tulvii rankka, Niin raittiina, nuorena vaan Luo templin, min muuri vankka Jäi aikoja uhmimaan.

Hän piirtävi luonnoksen tapaan Hätähätää porttaalin tään, Sen goottisen kaaren vapaan Ja sen suikon katkenneen pään,

Apostolit pitkät vielä Sekä keskehen Mestarin Ja pääskyn, mi sirkutti siellä, Olall' istuen Luciferin.

Olit aika saatana säysy, Kun korsia kuljettaa Sai rauhassa linturäysy Ja pesiä selkäs taa.

Mut kiire on touhuissa kevään, Ei auta häikäilyt nuo, Ja jos mieli ei vain jää levään, Piru itse se suojaa suo.