Viinantehtailia   By: Theodolinda Hahnsson (1838-1919)

Näytelmä kahdessa näytöksessä.

Kirjoittanut:

T. H. [Theodolinda Hahnsson]

Ensimmäisen kerran julkaistu 1877

Viinantehtailia.

Näytelmä kahdessa näytöksessä.

Kirjoittanut:

T. H.

Jäsenet:

Hoikka, viinantehtailia. Rouva, hänen vaimonsa. Alfred, heidän poikansa. Markku, Alfredin palvelia. Jukka, mökin ukko. Erää ompelia. Onni, Olli ja Rölli, yli oppilaita. Vieraita viinantehtailioita ja palvelioita.

Tapaus: Eräässä kaupungissa sekä sen lähistössä muutama päivä ennen joulua.

Ensimmäinen Näytös.

(Näytelmä paikkana on viinantehtailian sali, jossa on komeat huone kalut ja kauniita tauluja seinässä. Hoikka istuu noja tuolissa ja Rouva sohvassa, molemmat teetä juoden. Pöydällä on kartuusi ja piippu.)

Ensimmäinen kohtaus.

Hoikka , Rouva .

Hoikka (iloisena hieroen käsiään). Rahaa kokountuu aina vain. Viinaa on mennyt kelpo lajilla, ostajien määrä puodissa lisääntyy ja tänä vuonna olen jo saanut 35 tuhatta markkaa puhdasta voittoa.

Rouva . Tuosta viinan tekemisestä nyt jutellaan jo kaikissa sanomalehdissäkin, että se muka olisi joku paha työ, mutta kuinkahan se oikein lienee onhan sitä lupa tehdä mutta kummallista en ymmärrä, miksi tuo viinan poltto aina saattaa mieleni levottomaksi. (Laskee kuppinsa pöydälle ja ottaa sukka kutimen).

Hoikka . Hm, niin, sen asian minä pian selitän. Teillä vaimoilla ei ole oikein selvä käsitys asioista, te uskotte kaikki, mitä luette ja kuulette, sekä olette liika herkkä luontoisia, joten heti tunnette levottomuutta sydämmessänne, kun vain joku osaa hyvin kauniisti lörpötellä. Te puhutte aina tunteistanne ja tunnette hullusti, mutta me, miehet me tiedämme, että, mitä laki on määrännyt ja säätänyt, se on aina paras, ja siinä on meillä ohje.

Rouva . Mutta tuntoni

Hoikka (äkäisesti toistaen.) Mutta tuntoni Vaimo väen suusta ei mutta minua miellytä; tunto ja tunto, en sitäkään viitsi kuulla näissä asioissa vaan jutellaan nyt muista. (Laskee kuppinsa pöydälle.) Kuuleppa kultaseni, parin päivän päästä on meillä joulu aatto, ja minä olen hankkinut sinulle hyvän joulu lahjan, ketun nahkaisen kapan.

Rouva (iloisesti.) Ja silkki päällisen varmaankin!

Hoikka . Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaa ottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi.

Rouva . Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehan rikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea muussa kuin atlaski kapassa. (Ompelia tulee sisälle.) Ah, Röökinä! Olipa hyvä, että tulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani jouluksi valmiiksi!

Ompelia (ottaa muotilehden ja levittää sitä pöydälle.) Tässä on muoti lehti. Minkä mallin mukaan minä tuon kapan nyt laitan? (Osoittaa yhtä mailia.) Tämmöisen minä laitin Maaherran rouvalle.

Rouva (vilkasee muoti lehteen.) sepä juuri on minunkin mieleiseni. Katsoppa Hoikka! (osoittaa muoti lehteä), tuommoinen se pitää tehtämän, semmoinen on Maaherran rouvankin.

Hoikka (pistää tupakkaa piippuun ja haukottelee.) Aivan semmoinen kuin on Maaherran rouvankin. (Lähtee kamariinsa, joka on oikealla puolella.)

Ompelia (ottaa hätäisesti mittaa nauhalla ja kumartaa sitten nöyrästi.) Kiitoksia. Kyllä minä laitan tämän valmiiksi pian. Hyvästi Rouva hyvä!

Rouva . Hyvästi! (Ompelia menee ja Rouva huutaa hänelle vielä): Muistakaa vain, että laitatte kapan juuri semmoiseksi kuin Maaherran rouvan on. (Lähtee vasemmalle kamariinsa.)

Toinen kohtaus.

Hoikka , Rouva ja Jukka .

Hoikka (kurkistaa kamarinsa ovesta saliin, huutaen): Rouvaseni, onko ovi lukossa?

Rouva (vastaa toisesta ovesta.) Ei, vaan Hoikkaseni, lukitse se. (Jukka puikahtaa samassa sisään.)